• Vieraana hautajaisissa

  • Miten toimin hautajaisissa vieraana?

    Harvoilla ihmisillä on juurikaan kokemusta hautajaisista ja kun läheinen tai ystävä kuolee, moni miettii miten hautajaisissa toimitaan. Hautajaisten kulun määrittää vainajan uskonto, jonka perinteitä yleensä noudatetaan hautauskäytännöissä. Jos vainaja ei kuulunut kirkkoon, voidaan hänet haudata tai tuhkata ilman omaisia ja omaiset kokoontuvat vasta hautauksen tai tuhkauksen jälkeen muistelemaan vainajaa vaikkapa vainajan kotiin tai lempiravintolaan. Uskonnottomien hautauksen kulun ja muistamisen voivat omaiset päättää melko vapaasti. Valtaosa suomalaisista kuuluu kuitenkin evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja evankelis-luterilaisen kirkon hautaustavat ovat läsnä usein myös uskonnottomien hautajaisissa soveltuvin osin.

    Voinko mennä hautajaisiin?

    Jos vainaja ei ole niin läheinen, että olisi itse järjestämässä hautajaisia, kannattaa ensin kysyä omaisilta millaisia hautajaisia he suunnittelevat ja kuinka paljon sukulaisia ja ystäviä odotetaan hautajaisiin tulevan. Joskus hautajaiset pidetään vain perhepiirissä tai hautajaisiin voidaan kutsua lehti-ilmoituksella. Hautajaisiin voidaan kutsua myös puhelimitse, kirjeellä tai kortilla. Maaseudulla hautajaiset ovat usein suurempia kuin kaupungeissa. Lapset voi yleensä ottaa mukaan hautajaisiin ja heidän kanssaan kannattaa keskustella surusta ja kuolemasta. Vaikka hautajaiset eivät tilaisuutena välttämättä kuulosta kovin houkuttelevilta juhlilta, ne ovat kuitenkin viimeinen tilaisuus kunnioittaa vainajaa ja hänen elämäntyötään. Samalla voi kertoa osanotostaan omaisten suureen suruun. Mitään ihmeellistä ei tarvitse sanoa, riittää kun on läsnä.

    Mihin voin istua siunaustilaisuudessa?

    Kirkossa tai kappelissa vainajan lähimmät omaiset istuvat takaa katsottaessa oikeanpuoleisessa etupenkissä ja vasemmalle asettuvat seuraavaksi lähimmät sukulaiset ja ystävät. Mahdolliset viralliset lähetystöt asettuvat vasemmalle. Muut hautajaisvieraat voivat valita paikkansa vapaasti. Siunaustilaisuus alkaa usein alkusoitolla tai virrellä, jonka jälkeen pappi lukee alkusiunauksen, johdantosanat, psalmin ja rukouksen. Näiden jälkeen on vuorossa raamatun luku ja papin puhe, jota mahdollisesti seuraa uskontunnustus. Sitten pappi lausuu siunaussanat ja tekee hiekalla ristin arkun päälle. Sitten voi tulla virsi ja sen jälkeen rukous ja Isä meidän, jota seuraa vielä Herran siunaus ja päätösmusiikki, joka voi olla virsi tai joku muu musiikkiesitys. Raamatun luvun ja siunaamisen ajaksi seurakunta nousee seisomaan. Kukat voidaan laskea joko siunaustoimituksen alussa alkusoiton jälkeen tai lopuksi ennen päätösmusiikkia.

    Kukkatervehdykset

    Kirkossa tai siunauskappelissa kukkatervehdykset lasketaan usein siunaustoimituksen lopuksi. Kukkien laskun jälkeen lauletaan vielä virsi tai esitetään muuta musiikkia. Kukat voidaan laskea myös ennen varsinaisen siunaustoimituksen alkua tai vasta haudalla jos sää sallii. Jos kukat lasketaan siunauksen alussa, sen edellä voi olla virsi tai muuta musiikkia. Kortteihin ja nauhoihin kirjoitetut tekstit lukee yksi joukossa olevista ja kukat lasketaan arkun kannelle, sivustalle tai viereen lattialle. Siunaustilaisuuden päätyttyä saattajat ottavat kukkansa arkulta ja etenevät surusaatossa haudalle. Arkun jäljessä kulkevat ensin lähimmät omaiset. Pappi voi kulkea arkun edessä tai takana. Kun vainaja on kannettu hautaan, kukat asetetaan hautakummulle ja haudalla veisataan yleensä lopuksi virsi.

    Arkkua laskettaessa miehet ottavat hatut päästään, kantajat laskettuaan arkun. Lähiomaiset voivat heittää hautaan kukkia tai hiekkaa. Siten he osaltaan aloittavat haudan peittämisen. Tämän jälkeen haudan päälle asetetaan yleensä teline, jolle kukat lasketaan. Lopuksi joku omaisista kutsuu saattoväen muistotilaisuuteen.

    Polttohautauksen yhteydessä arkku jää kappeliin alttarin eteen. Saattoväki voi viedä kukat hautapaikalle, johon vainajan tuhka tuodaan myöhemmin. Yleinen käytäntö on, että hautajaistilaisuudessa vainajaa muistetaan ja omaisten suruun otetaan osaa joko suruadressilla tai kukkalaitteella. Adressi ei ole tarpeen silloin, kun arkulle lasketaan kukkalaite. Jos haluaa muistaa omaisia heti surun koittaessa, osanottona voi toimia henkilökohtainen käynti, kortti, kirje tai vaikkapa kukkakimppu.

    Valokuvaus

    Siunaustilaisuudessa valokuvatessa on syytä noudattaa erityistä hienotunteisuutta ja huomaavaisuutta omaisia kohtaan. Tilaisuuden kulkua eikä siihen osallistuvia tule valokuvauksella millään tavalla häiritä. Paras tapa on, että omaiset sopivat etukäteen yhden asiansa osaavan henkilön kanssa, että tämä hoitaa kuvauksen. Kuvaaja sopii siunaavan papin kanssa mistä ja milloin hän voi kuvata ilman että se häiritsee toimitusta. Omaiset voivat myös sopia papin kanssa, että tämä ilmoittaa tilaisuuden alussa toiveen, ettei tilaisuudessa kuvattaisi ja kertoo, että kuvauksen hoitaa tehtävään pyydetty valokuvaaja. Videokuvausta koskevat samat ohjeet.

    Muistotilaisuus

    Hautaan siunaamisen jälkeen omaiset kokoontuvat muistotilaisuuteen. Sukulaisilla ja ystävillä on silloin mahdollisuus muistella vainajaa, ilmaista kiitollisuutta yhteisestä ajasta hänen kanssaan ja lohduttaa toisiaan surussa. Yleensä joku omaisista esittää haudalla kutsun muistotilaisuuteen. Siitä voidaan ilmoittaa myös käsiohjelmassa, sanomalehden kuolinilmoituksen yhteydessä tai henkilökohtaisesti etukäteen. Muistotilaisuus voidaan järjestää esimerkiksi seurakuntatalolla, seuratalolla, vainajan tai omaisten kodissa.

    Muistotilaisuuden viettämiseen ei ole virallista kaavaa. Yleensä omaiset järjestävät sen vainajan toiveita ja elämäntapaa kunnioittaen. Tilaisuuden ohjelma voi rakentua muistosanojen, pyydettyjen puheenvuorojen, virsien ja muun musiikin varaan. Myös vapaalle sanalle on hyvä tarjota mahdollisuus. Paikalliset tavat ja perinteet vaihtelevat muistotilaisuuksienkin osalta. Papilla ja kanttorilla on usein kokemusta muistotilaisuuksista, joten heiltä voi kysyä erilaisista käytännöistä. Muistotilaisuudessa on usein kahvi- tai ruokatarjoilu.